Olen siitä tylsä ihminen, että tykkään yksinkertaisesta ja jopa perinteisestä ruuasta. Sellaisesta ruuasta, jossa raaka-aineet ja niiden maut erottaa. Vaikka karjalanpaistista ja ohrapuurosta puolukkasurvoksella.
Sveitsissä kun söimme foundueta paikallinen oppaamme suositteli valitsemaan perinteistä. Miksi? Koska onhan perinteinen todetuttu aikojen saatossa niin hyväksi vaihtoehdoksi, että siitä on tullut perinteistä. Hän oli oikeassa, sillä kokeilevampi fonduepata jäi toiseksi alueen perusfondueelle.
Sunnuntaina laitoimme urugualaista ruokaa. Siellä liha syödään lihana, ei peittäviä kermaisia kastikkeita, kasviksia vain. Raikkaita hedelmäisiä makuja, toisaalta sitten lihanmakuista lihaa. Nam.
Nyt kuulemma oikeat kulinaristitkin puhuvat aitojen makujen puolesta -ravintola Solnassa vietetään Suomi-viikkoa. Skandinaavisen keittiön trendikkyydestäkin huhutaan. Ah, tulisipa pian kesä niin saisimme kaiken vielä tuoreenakin!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti