Pääsiäisen kunniaksi pohdiskelen ruokajärjestelmään liittyviä uskomuksia. Pääsiäinen on korostetusti ruokapyhä. Välillä tuntuu, että myös tietyt ruokaan liittyvät näkemykset ovat pyhiä.
1. Suomessa ruoka on kallista
Kotimaassa tuotettu ruoka ei Suomessa maksa lähellekään sitä, mitä sen tuottaminen tässä maassa kustantaa. Toisekseen ruokaan menevä osuus kulutusmenoista on koko ajan vaan laskenut. Ruoan osto on kulutusvalinta siinä missä asuminen ja liikkuminenkin ovat.
2. Ruokakriisi on jotakin, mitä tapahtuu kehitysmaissa
Myös me voimme syödä ravitsemuksellisesti köyhempää ruokaa, ruoan hyvästä saatavuudesta huolimatta. Meillä on ylipaino-ongelmat ja kakkostyypin diabetes. Meillä on syömishäiriöt ja kymmenittäin erikoisruokavalioita. Kaikesta valinnan varasta huolimatta meillä on ongelmia ruokasuhteessamme ja sen lisäksi - edelleen - leipäjonoja.
3. Luomulla ei voi ruokkia kasvavaa väestöä
Luomutuotanto on lähtökohtaisesti paikallinen ratkaisu, sen tavoiteena ei olekaan olla maailmanlaajuinen järjestelmä. Samalla tavoin GMO-tekniikka yksin ei ratkaise maailman nälänhätää, vaan keinot ovat enemmänkin yhteiskunnallisia ja poliittisia.
4. Suomalainen ruoka on puhdasta ja melkein luomua
Melkein luomu ei ole luomua. Luomussa on omat säädöksensä. Se on yksi tuotantotapa ja vertailtavissa muihin käytäntöihin asiapohjalta. Luomussa ei käytetä keinolannoitteita ja torjunta-aineita.
5. Lähiruoka on yhtä kuin kestävä tuotantotapa
Ruokajärjestelmän uudelleen paikallistuminen ei automaattisesti tarkoita samaa asiaa kuin kestävä tuotanto. Keskitetyissä, suuremmissa yksiköissä tapahtuva tuotanto voi olla kestävämpää, kun luonnonvaroja pystytään hyödyntämään tehokkaasti. Lisäksi suuryksiköt ovat yleensä erittäin säänneltyjä ja tarkasti viranomaisen valvovan silmän alla. Paikallisuus ei yksin takaa kestävyyttä, mutta voi olla kuluttajalle helpompi lähestyä kuin massatuotanto.
6 Ruuantuotanto on suuri ilmastokuormittaja, varsinkin liha
Noin kolmannes ilmastopäästöistä tulee ruokaketjusta. Ruoka on kuitenkin välttämätön kulutushyödyke. Siitä on vaikeampi karsia kuin vaikka lomamatkailusta tai kakkosasunnosta. Liha on rikas raaka-aine ravitsemuksellisesti. On hyvä muistaa, että lehmistä tulee ilmastopäästöjä myös maidontuotannossakin.. Kuitenkin laidunnus on jo tärkeä osa tiettyjä ekosysteemejä. Lisäksi osassa Suomea ei leipävilja ja kasvikset menesty samalla tavalla kuin nurmi, joka muuntuu ihmiselle hyödynnettävän ravinnon muotoon lehmän mahojen kautta.
7. Lisäaineet ovat pahasta
Lisäaineita käytetään kotikeittiössäkin ruuanlaitossa ja mm. säilönnässä. Suuri osa niistä on luonnosta peräisin ja niitä esiintyy elintarvikkeissa myös luonnostaan. Lisäaineet ovat tutkitusti turvallisia ja niitä käytetään hyvin pieninä pitoisuuksina. Ne on tarkoitettu parantamaan elintarvikkeen makua, rakennetta tai säilyvyyttä.
8. Elintarvikejätit hallitsevat ruokajärjestelmää
Elintarviketuotannossa tuntuvat edelleen tähänkin maailman aikaan erilaiset satovuodet ja niiden vaikutukset maailmanmarkkinahintoihin. Yhtä lailla elintarvikkeiden hintoihin ja saatavuuteen vaikuttavat globaalit taloudelliset suhdanteet ja esimerkiksi valuuttakurssit.
Suomessa suurilla elintarvikeyrityksillä on markkinointitehtävä tuottajien tuottamalle raaka-aineelle. Ei kaikilla maataloustuottajilla ole aikaa eikä resursseja suoramarkkinoida tuotteitaan. Elintarvikealan suurten osuuskuntapohjaisten yritysten juuret ovat jo sadan vuoden päässä. Se on mielestäni osoitus kestävästä liiketoiminnasta.
