Ruokamyytit

Pääsiäisen kunniaksi pohdiskelen ruokajärjestelmään liittyviä uskomuksia. Pääsiäinen on korostetusti ruokapyhä. Välillä tuntuu, että myös tietyt ruokaan liittyvät näkemykset ovat pyhiä.

1. Suomessa ruoka on kallista

Kotimaassa tuotettu ruoka ei Suomessa maksa lähellekään sitä, mitä sen tuottaminen tässä maassa kustantaa. Toisekseen ruokaan menevä osuus kulutusmenoista on koko ajan vaan laskenut. Ruoan osto on kulutusvalinta siinä missä asuminen ja liikkuminenkin ovat.

2. Ruokakriisi on jotakin, mitä tapahtuu kehitysmaissa

Myös me voimme syödä ravitsemuksellisesti köyhempää ruokaa, ruoan hyvästä saatavuudesta huolimatta. Meillä on ylipaino-ongelmat ja kakkostyypin diabetes. Meillä on syömishäiriöt ja kymmenittäin erikoisruokavalioita. Kaikesta valinnan varasta huolimatta meillä on ongelmia ruokasuhteessamme ja sen lisäksi - edelleen - leipäjonoja.

3. Luomulla ei voi ruokkia kasvavaa väestöä

Luomutuotanto on lähtökohtaisesti paikallinen ratkaisu, sen tavoiteena ei olekaan olla maailmanlaajuinen järjestelmä. Samalla tavoin GMO-tekniikka yksin ei ratkaise maailman nälänhätää, vaan keinot ovat enemmänkin yhteiskunnallisia ja poliittisia.

4. Suomalainen ruoka on puhdasta ja melkein luomua

Melkein luomu ei ole luomua. Luomussa on omat säädöksensä. Se on yksi tuotantotapa ja vertailtavissa muihin käytäntöihin asiapohjalta. Luomussa ei käytetä keinolannoitteita ja torjunta-aineita.

5. Lähiruoka on yhtä kuin kestävä tuotantotapa

Ruokajärjestelmän uudelleen paikallistuminen ei automaattisesti tarkoita samaa asiaa kuin kestävä tuotanto. Keskitetyissä, suuremmissa yksiköissä tapahtuva tuotanto voi olla kestävämpää, kun luonnonvaroja pystytään hyödyntämään tehokkaasti. Lisäksi suuryksiköt ovat yleensä erittäin säänneltyjä ja tarkasti viranomaisen valvovan silmän alla. Paikallisuus ei yksin takaa kestävyyttä, mutta voi olla kuluttajalle helpompi lähestyä kuin massatuotanto.

6 Ruuantuotanto on suuri ilmastokuormittaja, varsinkin liha

Noin kolmannes ilmastopäästöistä tulee ruokaketjusta. Ruoka on kuitenkin välttämätön kulutushyödyke. Siitä on vaikeampi karsia kuin vaikka lomamatkailusta tai kakkosasunnosta. Liha on rikas raaka-aine ravitsemuksellisesti. On hyvä muistaa, että lehmistä tulee ilmastopäästöjä myös maidontuotannossakin.. Kuitenkin laidunnus on jo tärkeä osa tiettyjä ekosysteemejä. Lisäksi osassa Suomea ei leipävilja ja kasvikset menesty samalla tavalla kuin nurmi, joka muuntuu ihmiselle hyödynnettävän ravinnon muotoon lehmän mahojen kautta.

7. Lisäaineet ovat pahasta

Lisäaineita käytetään kotikeittiössäkin ruuanlaitossa ja mm. säilönnässä. Suuri osa niistä on luonnosta peräisin ja niitä esiintyy elintarvikkeissa myös luonnostaan. Lisäaineet ovat tutkitusti turvallisia ja niitä käytetään hyvin pieninä pitoisuuksina. Ne on tarkoitettu parantamaan elintarvikkeen makua, rakennetta tai säilyvyyttä.

8. Elintarvikejätit hallitsevat ruokajärjestelmää

Elintarviketuotannossa tuntuvat edelleen tähänkin maailman aikaan erilaiset satovuodet ja niiden vaikutukset maailmanmarkkinahintoihin. Yhtä lailla elintarvikkeiden hintoihin ja saatavuuteen vaikuttavat globaalit taloudelliset suhdanteet ja esimerkiksi valuuttakurssit.

Suomessa suurilla elintarvikeyrityksillä on markkinointitehtävä tuottajien tuottamalle raaka-aineelle. Ei kaikilla maataloustuottajilla ole aikaa eikä resursseja suoramarkkinoida tuotteitaan. Elintarvikealan suurten osuuskuntapohjaisten yritysten juuret ovat jo sadan vuoden päässä. Se on mielestäni osoitus kestävästä liiketoiminnasta.

Mitä ajattelen luomusta?

Tällä viikolla minulta kysyttiin, että mitä ajattelen luomusta. Vastasin, että minulle luomu yksin ei kerro koko totuutta. Tuotantotavan yhteydessä tulisi käsitellä myös tuotantosuuntaa (kasvinviljely, sika, nauta, siipikarja..) ja määritellä tuotannon sijainti. Lisäksi tulisi ottaa huomioon vallitseva toimintajärjestelmä.

Esimerkiksi Suomessa vallitseva järjestelmä on ns. tavanomainen tuotanto, sillä on oma historiansa ja sitä säätelee sekä lainsäädäntömme että taloudelliset, maantieteelliset rakenteemme. Esimerkkinä tuotantosuunnista naudanlihantuotanto sopii hyvin hieman pohjoisemmillekin leveyksille ja rehustuksessa luomu toimii ja ravinnekierto pysyy suljetumpana.

Edelleenkin luomusta muistetaan luomua ideologiana julistaneet ja terveysväitteillä ratsastaneet. Itselleni luomu edustaa tietynlaisten perusteiden pohjalta koottua kokoelmaa parhaita käytäntöjä, joita tietysti voi toteuttaa tavanomaisenkin tuotannon puolella. Myös luomutuotannossa ajurina täytyy olla taloudelliset toimintaedellytykset.

Väite 'Luomu ei ruoki koko maailmaa' on mielestäni yhtä absurdi kuin väite 'GMO-viljely voisi ruokkia koko maailman'. Luomun ei ole tarkoituskaan ruokkia koko maailmaa, vaan se on luonteeltaan paikallinen ja hajautetumpi järjestelmä. GMO sinällään taas ei yksin ratkaise ruoan tasaisempaa jakautumista maailmalla, vaan tähän liittyvät laajemmat taloudelliset ja sosiaaliset haasteet.

Luomu on nyt ottanut osuutensa myynnistä ja oikeuttanut oman paikkansa markkinoilla. Luomulle on tilausta eikä se ole keltään pois, vaan vaihtoehto tavanomaisen rinnalla. Luomuun osataan jo suhtautua kaikin puolin neutraalimmin ja myös hintapreemio on perusteltu.

Oma missioni tällä hetkellä on olla osallisena tämänhetkisen vallitsevan toimintajärjestelmän toimijana. Ruokajärjestelmän osallisten tulee realistisesti ymmärtää, mitkä ovat alan vallitsevat lainalaisuudet. Sitten voidaan tehdä valintoja.

Tällä viikolla mietin myös eläintensuojelujärjestöjen kannanottoa, että eläinten hyvinvointitoimet eivät ole olleet riittäviä. Perusteluina mm. tuotantoeläinten tilakysymys. Toisaalta eläinten hyvinvointitutkimus kannustaa havainnoimaan eläinten hyvinvointia eläimen käyttäytymisestä eikä pelkästään kiinteisiin olosuhteisiin perustuen.

Edelleen eläinten hyvinvoinnista hyvä indikaattori on myös tuottajan hyvinvointi. Tuottajankin tulee kokea työnsä mielekkääksi ja oikeutetuksi. Meitä lihansyöjiä kuitenkin riittää, tarvitsemme kotimaista lihantuotantoa. Sekä lihaketjun taloudellisia toimintaedellytyksiä että eläinten hyvinvointia kehitetään parhaiten jakamalla ajatuksia saman pöydän ääressä.