Kuluttajaa harhaanjohtava?

On hankalaa uskoa, että suomalainen elintarviketeollisuus tahallaan johtaisi kuluttajaa harhaan. Että markkinointi ja tuotekehitys oikein kokoontuisivat yhdessä naureskellen miettimään, että millä tavalla tällä kertaa parhaiten huijattaisiin kuluttajaa tuotenimessä.

Tuotenimen tehtävänä on olla informatiivinen, mutta mielestäni se saa olla myös houkutteleva. Kuka oikeasti haluaa ostaa broilerin-, sian- ja naudanlihapyöryköitä? Eihän nimi edes käytännössä mahdu kaupan hintaetiketteihin. Minulle lihapullat riittää nimeksi ja ainesosaluettelosta voin varmistaa sisällön ja lihapitoisuudenkin.

Tärkeintä on, että ainesosaluettelo täyttää lain vaatimukset. Kuluttajana minulla on oikeus ja velvollisuus tarkistaa mitä tuote pitää sisällään, jos se epäilyttää. Miksi epäilyttäisi? Miksi epäilisin elintarvikealan tuotekehittäjiä jatkuvasta vilpistä? Ainakin isommilla elintarviketaloilla on lisäksi palveluksessaan ravitsemusasiantuntijat, joiden ammattietiikkaan täytyy myös voida luottaa.

Vaikka ruoka on valmistettu teollisesti, se on ruokaa, ei myrkkyä. Tätäkin ruokaa on arvostettava samalla tapaa kuin kodinomaisemmin tuotettua ruokaa. Teollisuus käyttää raaka-aineensa tehokkaasti ja laadukkaasti eikä varmasti tietoisesti valmistaisi ihmisille vaarallista syötävää - syöväthän ne teollisuudessa työskentelevätkin äidit ja isätkin tätä samaa ruokaa.

Pientuottajilta ostettu lähiruoka tuottaa varmasti upeita maku- ja tunnelämyksiä, tukee paikallista elinkeinotoimintaa ja edistää ruokakulttuuria. Mutta paikkansa on myös niillä valmistajilla, jotka tuovat päivittäiseen arkiruokapöytäämme maidon, leivän ja lihan.

Kun ostan pientuottajan herkkuja, ilahdun kekseliäistä tuotenimistä. Samoin on jännittävää löytää ulkomaisia tuotteita, joiden nimiin on kasattu superlatiiveja toistensa perään. Miksei kotimainen elintarviketeollisuus myös saisi käyttää tätä kilpailukeinoa?