Elintarvikealan tulevaisuusskenaarioista

Yhteiskunnallisen kehityksen tulevaisuusskenaarioista löytyy yleensä ainakin kolme vakiolinjausta riippumatta visioinnin tarkemmasta teemasta. Yksi on teknologia- tai tiedevetoinen edistyksen skenaario, toinen politiikkavetoinen yhteiskunnallisen vaikuttamisen skenaario ja kolmas rappion tai anarkismin kautta uudelleenrakentuvan yhteiskunnan skenaario.

Maa- ja elintarvikealaan liittyvistä skenaarioasetelmista olen lukenut tuoreimpana MTT:n selvitykseen perustuvat skenaariot. Jos kehitys jatkuu nykyiseen suuntaan tulee kaikissa tuotantosuunnissa laskua. Energia on kallista. Terveys, kotimaisuus ja eettisyys merkitsevät kuluttajille.

MTT:n skenaarioissa on myös ympäristöpolitiikkavetoinen skenaario, jossa kaikille toimenpiteille ensisijaista on ilmastonmuutoksen hillitseminen. Julkisessa puheessa olen ollut huomaavinani, ettei ilmastonmuutos saa enää aivan yhtä valtavaa hypetystä alleen kuin keskustelun kovimman piikin aikaan. Pelkäsin tuolloin, että Itämeren suojelu jää kokonaan ilmastopuheen alle, mutta nyt sinileväkukintojen aikaan Itämerestä puhutaan taas kiitettävästi. Puhe yksin ei tietenkään ratkaise, mutta haluan uskoa että sanat ovat jo yksi askel kohti tekoja.. MTT:n skenaarion mukaan sinänsä kannatettava ilmastoasioihin keskittyvä päätöksenteko voi lisätä protektionismia, kannustaa ydinvoimaan ja laskea etenkin lihantuotantoa.

Teknologisempi skenaario on nimetty "Innovaattori uusiutuvassa energiassa". Tässä skenaariossa ajurina on myös ekologisuus, mutta ratkaisuja etsitään ympäristöteknologian kautta. Näiden keksintöjen kaupallistamisessa riittää haasteita ja tarvitaan vähintäänkin toimivat kotimarkkinat ennen kuin maaseutu-Suomi lähtee näillä keinoin nousuun.

Uhkaskenaariona näyttäytyy WTO:n neuvotteluissa häviäminen, joka kuvataan niin, että EU menettää merkitystään maataloustuotteiden tuottajana vapaan kaupan maailmassa ja tämä on automaattisesti tappio Suomen koko maataloudelle. Hinnan merkitys korostuu.

Ehkä kiehtovin skenaarioista on kuitenkin se johon ladataan paljon odotuksia maaseudun kehittämisen piireissä: Laaturuokaan ja monialaiseen yrittäjyyteen pohjautuva tulevaisuuskuva. Näen tämän skenaarion myös osallistavimpana skenaariona: Tässä tekijöinä eivät ole poliitikot tai teknologiafirmat yksin, vaan tuottajat ja kuluttajat ovat ruohonjuuritasolta lähtien aktiivisina. Skenaarion vetureina ovat laatutuotanto ja lähiruoka ja se lupaa yllättäen jopa kasvua maataloustuotannolle. Markkinoita haikaillaan aina Pietarista asti.

Niin, Pietari. Niin, Venäjä. Tässä yhteydessä elintarvikkeiden tuontirajoitusten aikaan on jälleen kerran todettava, että Venäjä on arvoitus. Venäjä haluaa vetää investointeja maahan siten että tuotantolaitokset sijaitsisivat sen omalla maaperällä ja lisäarvo tuotettaisiin myös siellä. Kuitenkin voi olla, että kiinteistöjen omistus ei olekaan niin yksiselitteistä tai vaikkapa vesiputkia ei saadakaan vedettyä tehtaisiin.. Venäjän varaan ei voi laskea ja sinne menon edellytys pitäisi olla aina kuitenkin hyvä asema kotimarkkinassa, koska sen vipuvartta voidaan tarvita yllättävissä tilanteissa.

Ei siis munia yhteen koriin. Tottakai uusiutuviin energialähteisiin on satsattava, meidän täytyy olla mukana siellä missä ilmasto- ja Itämeriasioista päätetään sekä huolehtia asemastamme vapaassa maailman kaupassa. Kuitenkin talouden rattaat pidetään toiminnassa ensisijaisesti aktiivisuudella ja osallistuvuudella kotimarkkinoista käsin.