Miten isoja varpaita on tuotteen ekologisessa jalanjäljessä? Jos ensimmäinen varvas on vesistöt, toinen ilmasto, kolmas maaperä, neljäs energiankulutus ja viides vaikka kierrätettävyys.
Monia helpotti, kun MTT:n tutkimukset osoittivat ruoan kuljetuksen osuuden ilmastopäästöistä suhteessa pieneksi. Ruokaa voi siis tilata pöytäänsä hyvällä omalla tunnolla toiselta puolelta palloa. Jos kuljetus ei merkitse elintarvikkeen ympäristökuormassa, merkitseekö pistekuormitus alueilla joihin ruoantuotanto keskittyy?
Ruuasta pitää maksaa tuntuva hinta, mutta haluaisin myös huolehtia että hinta menee oikeaan osoitteeseen. Vaan maksammeko silti kaikki kustannukset? Saavatko kaukaiset ruoantuottajat itse syötävää? Entä pääsevätkö banaaniviljelmän työläisten lapset kouluun vai onko koko yhteisö riippuvainen monikansallisesta yhtiöstä?
Eettiseen ahdistukseen lääkkeenä on toiselle Reilu kauppa, toiselle lähiruoka. Minulle lääkettä on tieto. Missä purkitetaan mehukkaat ananakset pöytäämme? Mikä on Oululaisen jälkiuuniruisleivän energiakuormitus? Tuotewiki tulee ja kertoo.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti