En voi väittää että monikaan kesällä grillatessaan tai nyt ilmojen kääntyessä alkusyksyyn taas uunissa ruokaansa valmistessaan miettisi sitä onko eläin kärsinyt kun tätä lihaa on tuotettu tai kuinka paljon palkkaa ulkomaisille marjankerääjille on maksettu. Nämä asiat vain oletetaan olevan hoidossa. En itsekään tunne mitään möykkyä sisälläni kotimaista ruokaa syödessäni. Selkeimmät pienet pistot omatunnossa saattaa tulla vaikka tonnikalan kohdalla. Sekin menee usein niin, että ei pitäisi ottaa tätä tarjolla olevaa salaattia, tiedän, mutta otan kuitenkin, en jaksa nipottaa nyt..
Sen sijaan, silloin kun ajattelen omaa terveyttäni - painoani, yleistä jaksamistani ja hyvinvointia, jätän herkemmin lautaselta pois jotakin mikä tuntuu ettei edistä asiaa. Oma terveys on vaan niin paljon lähempänä omaa napaa. Teen erilaisia kokeiluja itselleni sopivimman ruokavalion löytämiseksi. Tietenkään tässäkään en ole säännönmukainen. Toisina päivinä tai toisina ajankohtina päivistä sallin itselleni enemmän. Lisäksi sosiaalisissa tilanteissa jotenkin haluan olla kaikkiruokainen, vaikka monet nykyään mainostavatkin erityisruokavalioitaan.
En siis tiedä tulisiko kuluttajan kantaa huolta broilerien hyvinvoinnista. Asia on ristiriitainen. Broilerit kasvavat nopeasti ja tuottavat proteiinia näin ympäristöystävällisemmin. Niitä ei lääkitä Suomessa ennaltaehkäisevästi, mutta ne saattavat kärsiä nivelongelmista. Jos haluaisin maksaa ulkona tepastelevan kanan lihasta, joutuisin ensinnäkin kasvattamaan kanan itse ja myös jalostamaan sen lihan. Elämäntapani olisi silloin ratkaisevasti erilainen.
Ehkä elämäntapani joka tapauksessa on vähittäin muuttumassa. Lihansyönti voi vähetä ihan siitä syystä, että se on niin arvokasta, varsinkin jos haluaa sitä lähellä tuotettua lihaa. Jos maksan raaka-aineista enemmän, teen varmaankin itse enemmän myös ruokaa ja siihen tarvitaan aikaa. Yhdellä tai muutamallakaan ostopäätöksellä kaupan hyllyllä en kuitenkaan tätä päätöstä vielä tee. Varsinkin kun työpaikkaruokalassa tai ravintolareissulla syön sitten ihan mitä on tarjolla.
Tässä elämäntilanteessani oikeastaan haluan vain tarvittaessa tiedon siitä, että parhaat toimet ruuan eettisyyden puolesta tehdään ja että pystyisin sen halutessani todentamaan. Suurin osa meistä suomalaisista on kuitenkin kaltaisiani toimihenkilöitä kaupungissa. Kaikki eivät pysty liittymään hidastajiin ja nautiskelijoihin, vaikka tietysti suuntautua aina voi. Ehkä haluaisin myös malleja siitä, miten elää sopusointuisemmin tämän vaativan ruokamaailman kanssa. Lisää iloa ruuanlaittoon ja paljon yhdessä syömistä!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti